Skip to main content

Pitääkö yritysten jo huolestua informaatiosodasta sosiaalisessa mediassa?

21.12.2017
Marko Savolainen

Fake news on useimmille edelleen lähinnä huono punchline, mutta sanapariin on kätkeytyneenä ajatus, johon kannattaisi kiinnittää vakavampaa huomiota. Sen hokija on ehkäpä maailman vaikutusvaltaisin mies, joka väittää median välittävän vääriä uutisia ja mustamaalaavan häntä. Mutta kenen totuus on tosi ja mistä tiedämme sen olevan totta?

Ajattelemme helposti tilanteen olevan täysin absurdi etenkin maassa, jossa luotto median puolueettomuuteen ja totuudenmukaisuuteen on edelleen kova. Otetaan kuitenkin varsin yksinkertainen alpakkagate ja koko tilanne muuttuu läheisemmäksi. Itsenäisyyspäivän aikaan yleinen totuus, kiistämätön fakta oli hetken aikaa se, että perheellisten töölöläisten järjestämä tapahtuma alpakoineen ja pupuineen joutui epäreilusti väistymään äärioikeistolaisen 612- mielenosoituksen tieltä.

Muutaman päivän sosiaalinen media oli aivan tupaten täynnä pelkkää alpakkaa ja kansa otti äänekkäästi osaa keskusteluun tai vähintäänkin vaihtoi profiilikuvakkeeseensa alpakan. Lopulta paljastui, että tapahtuma oli järjestetty tahallaan estämään mielenosoitus ja medialle oli valehdeltu. Pienessä mittakaavassa kyse on informaatiosodasta, joka saa voimansa tunneperäisistä reaktioista sosiaalisessa mediassa.

Kuka kertoo, mikä on totta

Jo 1993 ilmestyneessä Cyberwar is coming -artikkelissa ennustetaan uusien teknologioiden vaikuttavan sodankäyntiin ja konflikteihin. Artikkelissa esitellään myös uudehko termi ”netwar”, jolla kuvataan toimintaa, jonka tarkoituksena on ”häiritä, vaurioittaa tai muuttaa, mitä sen kohteeksi joutuvat ihmiset ’tietävät’ tai luulevat tietävänsä itsestään ja maailmasta ympärillään”.

Artikkelin ilmestymisen aikaan ei ollut vielä tietoakaan sosiaalisesta mediasta, joka on informaatiosodassa vertaansa vailla oleva työkalu. Ihmiset jakavat sisältöä lähteitä tarkistamatta tai jopa itse artikkelia lukematta ja tunneperäiset viestit saavat paremmin jalansijaa kuin rationaaliset. Kuten The Spreading of Misinformation Online -tutkimuksessa todetaan, ihmiset uskovat ja jakavat herkimmin uutisia ja tarinoita, jotka vahvistavat heidän olemassa olevia näkemyksiään – vaikka niiden lähde ei olisi erityisen uskottava.

Myös eri kanavien algoritmit pitävät huolta, että näemme vain omaa näkemystämme vahvistavaa sisältöä. Kun ihmiset lietsovat toistensa tunteita visusti rajatun kuplan sisällä, ei liene ihme, että erilaiset gatet saavat aivan uudenlaiset mittasuhteet. Tähän sosiaalisen median maailmankuvaamme vääristävään voimaan viittasi viimeisimmäksi Facebookia rakentamassa ollut Chamath Palihapitiya sanoessaan, että ”ette ymmärrä, mutta teitä ohjelmoidaan”.

Koska kohteeksi joutuvat yritykset?

Ajatteluumme, näkemyksiimme ja mielipiteisiimme yritetään vaikuttaa tai vaikutetaan algoritmien sivutuotteena siis tälläkin hetkellä. Tätä vaikutusvaltaa ajatteluumme ja tunteisiimme pyrkivät hyödyntämään ne, jotka tavoittelevat tiedon ja mielipiteiden manipuloinnilla omia tarkoitusperiään.

Toistaiseksi selkeimmät informaatiosodankäyntiin liittyvät tapaukset ovat poliittisia. Trolliarmeijoita masinoidaan muuttamaan kansan näkemyksiä vaalien alla ja sosiaalisen median kanavia valjastetaan terrorismin välineeksi. Näihin uutisiin on syytä kiinnittää huomiota ja arvioida omaa lähdekriittisyyttään sekä reagointiherkkyyttään.

Samalla suomalaisten yritysten on mietittävä, miten heidän maineeseensa tai toimintakykyyn vaikuttaisi, jos heitä vastaan alettaisiin käydä laajamittaista informaatiosotaa. Maine on herkkä asia ja vaikka väitteet olisivat perättömiä, voi negatiivisten tunnereaktioiden pyyhkiminen ihmisten mielistä olla mahdoton tehtävä.

Jos käteistä riittää, voi Itä-Euroopasta ostaa armeijan valeprofiileja, joiden tehtävä on värittää taivääristää todellisuutta tai vahingoittaa kohdettaan. Siksi informaatiosotaan liittyvät skenaariot on jo aika ottaa osaksi sekä BIA- matriisia että kriisiviestintäsuunnitelmaa.

Jaa Twitterissä


Jaa Facebookissa

silverskin logo